Johtajuus on elämäntapa. Se koskee siis koko elämää eikä pelkästään työelämää. Se koskee myös hetkiä, kun olemme yksin. Jos johtajuus koskee kaikkea, se voi myös oppia kaikesta, jopa pyhiinvaelluksesta. Yksi vaeltajan perusominaisuuksista on irtautuminen.

Johtajuuskeskusteluissa voi helposti unohtaa, että yksi johtajuuden peruspilareista ja samalla sen tavoitteista on palveleminen. Mutta onko palveluhenki muodissa?

Hyvejohtajuus.fi

Tunteita ei saa tukahduttaa. Ne eivät kuitenkaan saa ottaa päätöksentekoa valtaansa; ihminen ei saa ajatella tunteilla. Jos tunteet sokaisevat järjen, johtaa se epärationaaliseen toimintaan, joka ei ole elämisen arvoista.

Hyvejohtajuus.fi

Monille järki ja tahto riittävät varsinkin liike-elämässä. Mutta tällä tavalla eläminen on kuin istua jakkaralla, jossa on vain kaksi jalkaa: tasapainoa voi pitää kyllä vähän aikaa, mutta asento on epäluonnollinen ja rasittaa liikaa. Lopulta ihminen väsyy ja sortuu. Hän kaatuu. Miksi? Koska ihminen tarvitsee tunteita. Tunteet muodostavat olennaisen osan olemuksestamme, minuudestamme. Ilman niitä ei voi olla onnellinen.

Hyvejohtajuus.fi

Talonpoikaisjärki tai käytännöllisyyden viisauden hyve (prudentia) tukee päätöksentekoa se jokaisessa vaiheessa: valmistelussa, harkinnassa ja päätöksen toimeenpanemisessa.

Kun kirjoitetaan hyvästä johtajuudesta, usein on tapana hakea esimerkkejä julkisuuden henkilöistä. Tarvitsemme kuitenkin esimerkkejä myös tavallisen kansan parissa eläneistä henkilöistä, jotka ovat toteuttaneet johtajuutta arkielämässään. Tässä on eräs tarina.

Hyvejohtajuus.fi

Pian aika korjasi kartanon isännän pois, ja alkoi omaisuudenjako. Selvää on, että ihmisluonnon heikommatkin puolet pyrkivät pesänjaossa esille. Monin tavoin perilliset yrittivät saada itselleen suuremman hyödyn huomioimatta toisiaan. Eikä tässä jaossa kuuromykillä ollut parhaat kortit.

Rehtorin, isän, vaarin ja sijaisisän ajatuksia hyvästä johtamisesta.

Hyvejohtajuus.fi

Juutalaisuudessa oli omat säädöksensä kansan sosiaaliturvan tukemiseksi. Alkukristilliset yhteisöt lisäsivät puolestaan omat ohjeensa. Yhteisöjen tuli tukea esimerkiksi leskiä, joilla ei ollut muita huoltajia. Mutta jos leskellä oli lapsi tai lastenlapsia, tuli heidän oppia täyttämään velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan.

Maamme sosiaaliturva on kriisissä. Siltä on loppumassa varat. Tämän päivän sosiaaliturvan tasoa pidetään yllä velkarahalla, jonka maksumiehet eivät ehkä ole vielä syntyneetkään. Voivatko hyveet olla muuttamassa tilannetta?