Kohtuullisuuden mittaaminen on vaikeaa – ellei peräti mahdotonta. Olennaista on muistaa kohtuullisuuden suhde todellisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Olemme eläneet nyt jo useamman kuukauden koko Eurooppaa ja maailmantaloutta heiluttelevassa talouskriisissä. Vain enää harva ajattelee, että kriisi on tullut täysin yllätyksenä.
Nykyinen kriisi on tuonut pintaan aika määrän kohuja. Osa kohuista olisi noussut pintaan joka tapauksessa – osa taas ehkä vain taloustilanteen vuoksi. Silloin kun oli millä mällätä, ei kaikkea välttämättä nähty tai haluttu nähdä.
Suomessa kohistiin vaalirahapaljastuksista. Osalliset ovat sittemmin tarkentaneet säädöksiä, joiden raameissa tulee pysyä. Tosin uusia säädöksiä ei tarvittaisi, jos ihmiset käyttäisivät talonpoikaisjärkeään ja kuuntelisivat omatuntoaan. Myös harmaatalouteen on yritetty puuttua.
Jokaiselle viikolle on riittänyt uutisia uusista epäkohdista. Joistakin epäkohdista on vatkattu viikkokausia.
Tässä vauhdissa uutinen Paperiliiton puheenjohtajan Jouko Ahosenhyllytyksestä vanhentunee nopeasti. Tunteet kuumenivat, koska hän puolusti työeläkeyhtiön toimitusjohtajan suurpalkkioita ja eläkkeitä (8.11.). Liiton hallitus reagoi kentän soraääniin hyllyttämällä Ahosen.
Moni tiedotusvälineiden uutisointia seurannut pohti sitä, pysyikö Ahonen kohtuullisuuden rajoissa. Jos seurasit A-studion lähetystä (29.11.), huomasit varmasti, että sana ”kohtuullisuus” oli tapetilla. Tosin sitä ei koskaan määritelty.
Entä tämä Irlannin kriisi? Moni pitää kohtuuttomana sitä, että veronmaksajat joutuvat maksamaan kulut. Samalla kun Irlannissa lakkoillaan, EU:n valtionvarainministerit vääntävät Brysselissä kättä tukipaketin kustannusjakaumasta.
Rahankeruuoperaation lomassa rakennetaan järjestelmää, jossa talouden romahdukset eivät olisi mahdollisia. Järjestelmän rakentaminen vaan on kovin työlästä. Euroopan rahoitusjärjestelmä halutaan kyllä pelastaa, mutta kaikki tahot eivät sisäistä samoja hyvinvointiyhteiskunnan arvoja.
Huomio talonpoikaisjärjestä ja omastatunnosta pätee tässäkin. Lienee selvää, että systeemit ja järjestelmät eivät yksinään riitä. Pankkien ohella myös meillä itsellämme on syytä katsoa peiliin.
Mitä kohtuullisuus ylipäätään tarkoittaa?
Kuinka paljon on kohtuullista saada liiketoiminnasta voittoa? Neljä prosenttia, kymmenen prosenttia vai niin paljon kuin mahdollista? Kuinka paljon kannattavan yrityksen on tuotettava voittoa, jotta sen toimintaa ei siirrettäisi vielä suurempien voittojen perässä ulkomaille?
Mikä on kohtuullisen kokouspalkkion suuruus? Tähän myös A-studion toimittaja tivasi vastausta Eero Heinäluomalta (29.11.).
Entä kuinka paljon minun tulisi saada palkkaa? Senkö verran, että saisin asunnon, uuden auton, kesämökin ja muutamia lomamatkoja seuraavan viiden vuoden sisällä?
Huomaamme, että kohtuullisuutta on vaikea määritellä numeroin.
Kohtuullisuus liittyy läheisesti sekä todellisuuteen että oikeudenmukaisuuteen.
Todellisuudesta: Sitä mitä ei ole, ei voida jakaa. Oikeudenmukaisuudesta: Kullekin se, mitä hänelle kuuluu.
On kohtuullista, että jokainen saa jotain ihan sen vuoksi, että on ihminen – ja sen päälle jotain sen vuoksi, että on ansainnut sen.
Tämä on esimerkiksi perheen yhteisellä aterialla aivan selvää. Jos ruokaa on rajallisesti, se jaetaan oikeudenmukaisesti niin, ettei kukaan jää nälkäiseksi – eikä kenellekään tule ähky. Jokainen saa ruoka-annoksen. Pöydän putsaaja saa ehkä valita jälkiruoan ensin.
Kun tällä periaatteella toimitaan yksilöiden, perheiden ja yritysten kohdalla, siirtyy se myös makrotalouteen.
Kohtuuttomuus (ahneus) puolestaan ei pohjaa todellisuuteen eikä oikeudenmukaisuuteen. Erinomaisuuden tavoittelu koulutuksessa, elämässä ja työssä on hyvästä. Kohtuullisuus ei tarkoita keskinkertaisuutta, mutta erinomaisuuden tavoittelu ei saa tapahtua todellisuuden eikä muiden ihmisten kustannuksella.