Blog
Tuli poika Hämeestä hiljainen (II/II)

Pian aika korjasi kartanon isännän pois, ja alkoi omaisuudenjako. Selvää on, että ihmisluonnon heikommatkin puolet pyrkivät pesänjaossa esille. Monin tavoin perilliset yrittivät saada itselleen suuremman hyödyn huomioimatta toisiaan. Eikä tässä jaossa kuuromykillä ollut parhaat kortit.

Markku Lepojärvi

Markku Lepojärvi

Educator
6.7.2020

(jatkuu edellisestä)

Käytännöllistä viisautta

Pian aika korjasi kartanon isännän pois, ja alkoi omaisuudenjako. Selvää on, että ihmisluonnon heikommatkin puolet pyrkivät pesänjaossa esille. Monin tavoin perilliset yrittivät saada itselleen suuremman hyödyn huomioimatta toisiaan. Eikä tässä jaossa kuuromykillä ollut parhaat kortit.

Pariskunta päätti pienillä säästöillään palkata asianhoitajan huolehtimaan eduistaan. Tämä oli silloin aika poikkeuksellista ja varsinkin ns. vammaisten toimesta. Ratkaisu osoittautuikin viisaaksi, monien muiden päätösten ohella.

Kasvavalle lapsiperheelle oli pienen perintöpalstan tuoton lisäksi haettava lisäelantoa käymällä tehtaalla kolmivuorotyössä. Tervekään mies ei kestänyt entisaikojen tehdastyötä montaa vuotta, vaan sairastui tai kuoli pois. Sama kohtalo oli nuorella miehellä myös edessä. Usean työvuoden rasittamana keski-ikää lähestyvä mies sairastui tämän tästä. Lääkärissä käynnit lievittivät oloa, mutta eivät tuoneet ratkaisua. Viimeinen lääkärin neuvo miehen vaimolle oli: käske vaihtamaan työtä tai jää leskeksi.

Niin pariskunta luopui tehtaan ansiotulosta, he aloittivat alusta pienviljelijöinä. Seurauksena oli köyhyyden lisääntyminen yhdessä lasten lukumäärän kasvun kanssa. Perintömaata myymällä ja vaihtamalla saatiin kasvatettua tilan kokoa, ja omaa työvoimaa käyttämällä saatiin kuin saatiinkin jokapäiväinen leipä.

Perinnöksi johtajuutta

Jo pienestä pitäen lapset omaksuivat vanhempiensa elämän esimerkin, joka korosti ahkeruutta, opiskelun tärkeyttä ja luojan kunnioittamista. Heille puhutteli eletty elämä ja ne harvat syvälliset keskustelut, joita mm. saunan lauteilla käytiin.

Aikanaan pitkän iän saavuttanut pariskunta sai pitkän päivätyön jälkeen kokea myös lisää runsasta elämän palkkaa. Lapset kävivät koulunsa ja pääsivät erilaisiin hyviin ammatteihin: oli lääkäriä ja oli kunnanjohtajaa. Kahdeksaa lasta seurasi kolmatta kymmenettä lastenlasta ja useita lastenlastenlapsia.

Aikanaan kävi myös kutsu eläkeikää lähestyville saapua vastaanottamaan tasavallan presidentiltä äitienpäivän mitali. Eläkkeellä matkat suuntautuivat myös ympäri maailmaa. Seuraavat kutsut tulivat pariskunnalle viiden vuoden välein: oli aika siirtyä yksittäin ikuisuuden perintöä elämään. Lapsilleen ja suvulleen he saivat jättää valtavan henkisen perinnön aineellisella perinnöllä maustettuna.

Arkienkeli

Poika ja tyttö, jotka eivät aikanaan mitään tuoneet eivätkä myöskään mitään vieneet, saatettiin ajallaan ja elämää kylläksi nähneenä ja kokeneena kyläläisten kulkueessa viimeiselle matkalle. Niin monen elämää he olivat tietämättään koskettaneet ja osoittaneet elämän suuntaa.

Oheinen runo kuvastaa perinnön kirkkautta. Sen on kirjoittanut perheen kuopus, isänsä kuolinpäivän iltana.

Tuli poika Hämeestä hiljainen,
eessä tie pohjoinen kivinen,
Oulun koulun kautta Lapin porteille päätyi,
monena siinä olla häätyi,
sai laudat sahalla kyytiä kovin,
ajoi Kemijoen kiviarkut kanssa orin
viilu kääntyi, petäjä kaatui,
kotona suur laps'parvi varttui,
monenlaista tapahtui, ja aika kului,
jäi meille vaarista isosta,
muistelemista monista kisoista
monen sukupolven edestä,
täyttyi mies tuo hengestä,
viimeinen katse kirkkaasti ylös nousi,
kuin tietäen kenen luo tuo polku jouti,
ja taas yhtyivät tiet,
Hämeen pojan ja Peräpohjolan tytön,
jo koitti aika silmät sulkea,
jo helpotti kärsimys, loppui piina,
perillä on yllä sankarin viitta