Kalevala-eepoksen Sampo jauhoi rahaa, viljaa ja suolaa. Unohtuiko listalta jotakin?
Kalevalassa kerrotaan Samposta, joka tahkoaisi rahaa, viljaa ja suolaa. Toistaiseksi ainoa varsinainen Sampo on ollut Sampo-niminen leikkuupuimuri, vaikka Nokiaa on pidetty aikamoisena Sampona.
Mikä ylipäätään on Sampo? On sellainen edes mahdollista?
Kun seuraamme talousuutisia, erityisesti eri puolueiden ja asiantuntijoiden lausuntoja siitä, kuinka lama saadaan voitettua, törmäämme aina samoihin asioihin.
Osa ehdottaa menokuria. Osa taas ehdottaa menokuria ja leikkauksia. Toisten mielestä ratkaisu on päinvastainen. Tulisi erityisesti elvyttää. Toisten mielestä tulisi täsmäelvyttää.
Levy pyörii.
No, miten se asianlaita on?
On selvää, että jos leikataan, se on joltakin pois, konkreettisesti. Rahaa on vähemmän käytettävissä palveluihin ja muuhun.
Leikkauksia vastustavat puolueet vetoavat tähän. He ajattelevat aidosti vähempiosaisia. Ainakin toivon , että ajattelevat.
Mutta toisaalta tämä linja leikkaa jotain pois myös parempiosaisilta. Ei ehkä johda heitä puutteenalaisiksi mutta ainakin vähentää heidän aineellista hyvinvointia.
Mitä monimutkaisella elvytys-menokuri-paletilla saavutetaan?
Ennen kaikkea sitä, että nykyinen talousjärjestelmä pysyy toistaiseksi pystyssä, vaikkakin heikolla hapella ja akkua kuluttaen.
Tätä, nykyistä talousjärjestelmää, voidaan pitää jonkinmoisena Sampona.
Sampona, josta ei kukaan, varsinkaan varakkaammat, haluaisi luopua, koska se joka tapauksessa jauhaa heille aineellista hyvää. Kuitenkin elvytys-menokuri-paletti voi ainoastaan hidastaa järjestelmän rapautumista.
Onko tälle vaihtoehtoja?
Yksinään mikään keino ei muuta asiaa. Valtiovalta voisi jo nyt auttaa heikompiosaisia varautumaan vielä huonompiin aikoihin. Yksi keino monien muiden joukossa olisi tarjota valtion hallussa olevaa viljelykelpoista maata esimerkiksi 50 vuodeksi vuokralle ilmaiseksi – kuitenkin sillä ehdolla, että sitä hyödynnetään omien ruokatarpeiden viljelyyn.
Maan merkitys on suuri. Muistuu mieleeni naapurimaiden talouden romahdukset, jolloin ihmiset pysyivät hengissä keräämällä talkoilla kolhoosien pelloilta sadonkorjuun jälkeiset tähteet.
Pari aaria viljelemällä voi saada vuoden perunat.
Tähän ei, ainakaan vielä, suostuta. Miksi?
Koska se ei suoraan lisää elinkeinoelämän kulutusta ja rahan kiertoa. Siinä voi käydä niin, että Sampo lakkaa pyörimästä ja silloin hyväosaisetkin menettävät yltäkylläisyyttään. Muutos edellyttäisi sekä heiltä että maan vastaanottajiltakin aikamoista asenne- ja elämäntapamuutosta.
Joten vaihtoehdoksi jää edelleen rahan lainaaminen niin, että vähempiosaisille saadaan jokapäiväinen leipä (=lue nakkisämpylä) tai keskiolut työttömyyden seuraksi.
Se tarkoittaa pään piilossa pitämistä ja parhaan toivomista.
Uskon, että nämä mainitsemani näkökannat ovat kaikille tuttuja. Jokainen niitä miettii omassa päässään mutta harva tuo esille, lukuun ottamatta muutamia talousguruja. Väitän, että nykyinenkin lama oli nähtävissä, mutta ihmisillä ei ollut kanttia vaikuttaa asioihin, vaan toivottiin parasta.
Lukijasta saattaa tämä kaikki kuulostaa kovin pessimistiseltä ja surulliselta. Itse uskon kuitenkin parempaan. Osasivathan ihmiset ennenvanhaankin varautua tulevaan, esimerkiksi heistä riippumattomiin katovuosiin. Joka tapauksessa, Sampo voi jauhata muutakin hyvää kuin rahaa, viljaa ja suolaa.