Rehellisyys maan perii, sanotaan. Mutta mistä rehellisyydestä ja mistä maasta on kyse?
Usein törmäämme elämässämme samoihin asioihin uudestaan: on aina liian vähän aikaa tai rahaa tai molempia. Mutta ihmiset, jotka tekevät töitä eri kulttuurien keskellä, törmäävät yllättäen meille suomalaisille ja Suomessa asuville toisenlaisiin haasteisiin.
Saattaa olla, että heillä ei ole rahaa. Mutta heillä ei myöskään ole pulaa ajasta – kiirekin saattaa olla tuntematon käsite jopa maan kielessä. Kun on ollut tekemisissä ihmisten kanssa eri maissa ja kulttuureissa, on ollut haasteellista tunnistaa ja löytää mahdollisimman rehelliset ja luotettavat yhteistyökumppanit. Mistä rehellisyydessä on kyse?
Muutamia viikkoja sitten tapasin henkilön, jota syytettiin vakavasta rikoksesta. Hän kielsi tehneensä sitä. Puhui hän sitten totta tai ei, tapaaminen sai minut pohtimaan rehellisyyden aihetta.
Miksi ei puhuta totta? Varmasti törmäämme tähän monissa tilanteissa.
Ajatellaanpa ensiksi lapsia. Hyvin pienen lapsen olemus, mieliala ja tunnemaailma saattaa järkkyä, jos ja kun hän valehtelee. Ikään kuin lapsen olemus ilmaisee totuuden, joka pyrkii hänestä esiin. Myöhemmällä iällä, esimerkiksi koulussa, samaisen lapsen on vaikea myöntää syyllistyneensä johonkin sääntöjen vastaiseen toimintaan. Miksi?
Mitä tunnustamisesta seuraa? Usein aivan aluksi ehkä häpeä, ehkä mahdollinen rangaistus ja sovitus, riippuen siitä minkälaisen ”tuomarin” kanssa on tekemisissä. Tunnustaminen tuo tai ainakin sen pitäisi tuoda, oikein käsiteltynä, myös vapautuksen. Totuus tekee teidät vapaaksi. Tämä asettaa suuren haasteen lasten kasvua ohjaaville aikuisille toimia oikealla ja rakentavalla tavalla.
Mitä seuraa, jos ei tunnusta? Seurauksena saattaa silti olla rangaistus ja häpeä tai ehkäpä henkilö pääsee kuin koira veräjästä. Ei seuraamuksia, ajatellaan.
Katsotaan tilannetta. Tiedät tehneesi väärin, mutta sinua ei todettu syylliseksi eikä sinun tarvinnut kärsiä rangaistusta eikä saada sovitusta. Pahimmassa tapauksessa sinulta pyydettiin anteeksi sitä, että sinua epäiltiin. Kannat itsessäsi sovittamatonta tilaa. Et taatusti ole vapaa sisäisesti. Voit ja usein niin tehdäänkin, vaimentaa sisäisen totuuden esille tulon.
Kuvitellaanpa, että tätä toistuu päivien, kuukausien ja vuosien aikana usein, niin kuin oikeassa elämässä tapahtuukin kaiken aikaa. Sinä itse asiassa rakennat sisimpääsi vankilan. Sieltä sinä et vapaudu ennen kuin totuus pääsee esille. Tulet kärsimään koko elämäsi tästä vankilasta, vaikka olisit kuinka vapaa ulkoisesti ja elämäsi näyttäisi menestyneeltä.
Pienen lapsen epärehellisyydestä ei itse asiassa ole pitkä matka Enronin ja muiden suurten yritysten pääjohtajien valehteluihin ja petoksiin. Eivät he aloittaneet valehtelua vasta Enronin hallituksessa tai yritysten kaatuessa.
Kuuluuko epärehellisyys bisnesmaailmaan? Kerran nuorena miehenä jaoin kristillisiä ilmaislehtiä. Eräänä päivänä tapasin yhden liikemiehen, jonka oli vaikea ymmärtää, että saisi lehden ilmaiseksi ilman mitään sitoumuksia tai muuta vastaavaa. Hän väitti koko ajan, että asiassa oli varmasti koira haudattuna. No, tavallaan hän oli oikeassa. Kyllähän ilmaislehden jakelun tavoite oli saattaa sitä lukevat tietoiseksi sen sisältämästä sanomasta. Mutta lehti oli maksuton.
Kun keskustelimme aiheesta pitempäänkin, samainen liikemies sanoi jotakin, joka on jäänyt mieleeni siitä lähtien. Hän nimittäin sanoi, ettei usko rehellisen liikemiehen pärjäävän bisnesmaailmassa. Hän väitti, että varmasti jossakin kohtaa liikemiesten on valehdeltava firman menestymisen vuoksi, ainakin jossakin pienessä yksityiskohdassa. Asia jäi vaivaamaan minua.
Sitten tapasin erään toisen liikemiehen, joka teki kauppaa ulkomailla. Hän sanoi, että niissä maissa, joissa hän kävi kauppaa, pystyi kyllä huijaamaan — mutta vain kerran, sillä sen jälkeen olet merkitty kauppias ja liikevaihtosi kääntyvät sen jälkeen laskuun. Joten jos huijaat, niin huijaa niin isossa kaupassa, ettei sinun tarvitse sen jälkeen siellä enää edes kauppaa käydä jos huijauksesi paljastuu.
Mietin mitenköhän asian laita on? Kun minä kävin koulua, siellä opetettiin, että rehellisyys perii maan. Mistä rehellisyydestä ja mistä maasta on kyse?
Alexander Havardin mukaan rehellisyyttä voidaan yleisesti pitää moraalisena tai inhimillisenä hyveenä. Hyveenä, joka on yksi ihmisen mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksista. Rehellisyydellä on erittäin suuri merkitys ihmisen luonteen vahvuudelle tai heikkoudelle ja persoonan tasapainoisuudelle. (Hyvejohtajuus 2009, s. xi.)
Ihmiset, jotka harjoittavat rehellisyyttä ja muitakin moraaliin tai inhimillisyyteen liittyviä hyveitä, eivät tee sitä bisneksen edun vuoksi, vaan hyveiden oman arvon vuoksi. Mielessä ei ole ensisijaisesti ulkonaiset voitot ja hyödyt vaan sisäisen rauhan ja tasapainon säilyttäminen, tarvittaessa nöyrtymiseen ja kärsimykseen suostuminen sisäisen vapauden vaalimiseksi.
Maa, jonka rehellisyys perii, on paljon suurempi kuin jälki-istunnon väistäminen tai firman vuosineljänneksen liikevoitto. Se on yhtä pysyvää ja ikuista kuin hyveiden lähde ja itsessään paljon enemmän tavoittelemisen arvoinen kuin yhteiskunnan määrittelemät taloudelliset arvot.