Onko häpeä pelkkä temperamenttinen piirre? Vai onko se voitettavissa hyveiden avulla? Hyvän ja aidon elämän harjoittaminen vaatii häpeän voittamista.
Pari viikkoa sitten olin taas bussissa. Se ei ole mikään yllätys, autoa kun ei ole ja täytyy päästä töihin jollakin keinolla. Oikeastaan käytän bussia joka päivä. Mutten joka päivä huomaa asioita, jotka herättävät huomioni. Pari viikkoa sitten silti jokin sai minut menemään itseeni ainakin vähäksi aikaa.
Bussissa istui Downin syndroomaa poteva nuori mies. Hän istui yksin. Hän välillä hymyili, välillä katsoi ympärilleen. Hän ei sanonut mitään. Kukaan ei koko matkan aikana istunut hänen viereensä. Minäkään en istunut. Moni seisoi. Pohdin miksi.
Silloin tuli mieleen Tommy Helstenin käsitys häpeästä. Osallistuin kerran hänen ajatuksia herättävään luentoonsa. Helsten muistaakseni sanoi, että häpeä johtuu nöyryyden puutteesta. Joskus ujoudeksi kutsutun häpeän taakse piiloutuu pelko siitä, että tekee väärin muiden edessä. Ongelmakysymys siis ei ole että tekee väärin, vaan että tekee sen muiden läsnäolossa. Pelko kohdistuu käsitykseen minusta, joka muut saattavat rakentaa. Sen takia en kysy luennolla vaikken ole ymmärtänyt kaikkea, koska kysymykseni saattaa olla tyhmä. En myöskään vastaa opettajan kysymyksiin, koska saatan olla väärässä.
Häpeän taakse piiloutuu myös tietynlainen mukavuuden halu: se on aina helpompaa ja mutkattomampaa tehdä samaa kuin muut, kuin lähteä erottumaan joukosta. Siksi häpeä saattaa joskus pidättää meidät tekemästä jotakin, vaikka se voisi tuottaa meille hyötyä. Miksi en pyydä bussikuskia avaamaan takaovea, kun huomaan, että se ei auennut? Miksi en mene kysymään kauppiaalta, koskeeko ilmoituksessa oleva tarjous tuotetta, josta pidän?
Viime kuussa Oskari kirjoitti tässä blogissa, että pienet asiat ovat suuria. Pitää paikkansa. Itse allekirjoitan kaiken, mitä hän kirjoitti. Ja uskon, että pienet asiat ovat suuria myös tässä minun kirjoituksessakin. Esimerkit, jotka äsken esitin viittaavat pieniin asioihin, vähäpätöisiin valintoihin. Ne voivat silti muodostaa suuren asian, elämän asenteen. He viittaavat elämän aitouteen. Miksi teen, mitä teen ja miksi jätän tekemättä, mitä en tee? Mikä on minun käyttäytymiseni kriteeri ja lähtökohta?
Joku sanoi, että ihminen on sitä, mitä hän tekee. Se voi kuulostaa hieman radikaalilta, mutta se pitää monesti tai ainakin osittain paikkansa. Jos valehtelen, olen valehtelija. Jos yritän elää totuuden mukaisesti, olen vilpitön. Joku muu lisäsi, että ihminen on myös sitä, mikä saa hänen tekemään, mitä hän tekee. Jos valehtelen vain, koska se miellyttää muita, olen mielistelevä valehtelija.
Aitoon elämään pyrkimistä helpottaa hyveiden harjoittaminen. Rohkeus, anteliaisuus, oikeudenmukaisuus, nöyryys yms. auttavat tekemään valintoja oikeiden motiivien johdosta ja parempien päämäärien tähden. Elämän aitous tuo mukanaan itsensä hyväksymisen ja antaa eväät itsensä parantamiselle. Tämähän on ensimmäinen askel kohti onnellisuutta. Oman ja muiden.
Seuraavan kerran istun Downin syndroomaa potevan miehen viereen. En joudu seisomaan ja ehkä hän iloitsee, kun kerrankin saa bussiseuraa.