Tie, traktori ja Markku. Ajatuksia ajankäytöstä ja päätöksenteosta.
Ostin kuukausi sitten nettikoneen kautta traktoriin takakauhan (minkäs muunkaan). Pari päivää sitten ajelin vanhalla pakettiautolla hakemaan sitä. Matkaa oli toistasataa kilometriä. Reissu tuntui turrutavan pitkältä, joten siinä oli aikaa ajatella yhtä sun toista.
Onko tämäkään järkevää ajankäyttöä, pohdin. Käytän lähes koko vapaapäiväni siihen, että käyn hakemassa halvan takakauhan, jota itse asiassa en oikeasti edes tarvitse, mutta jolla voin joskus tasoitella kesämökin pihaa.
Yksi päivä on kuitenkin vain yksi päivä. Mitä se sitten kullekin tarkoittaa.
Mieleen muistui eräs toinen tapaus. Muutama vuosi sitten tein kaupat, sillä kertaa traktorikäyttöisesta niittokoneesta, joka tarvitsi vähän korjausta ennen kuin sitä voisi käyttää.
En arvannut silloin, että tulisin kuukauden kesälomastani käyttämään kaksi viikkoa koneen purkamiseen, ruosteen poistamiseen ja takaisin kokoamiseen. Kun laite oli kunnossa, niitin sillä pienen pellon ja mökkitien ojanvarret. Siinä kaikki.
Puunatessani niittokonetta pohdin todella koko touhun mielekkyyttä. Olisiko minun pitänyt, tai ainakin kannattanut, käyttää aika toisin.
Samalla ajalla olisin voinut ottaa aurinkoa, käydä lenkillä, viettää aikaa perheen, sukulaisten tai ystävien kanssa. Olisin voinut olla myös vapaaehtoistyöntekijänä lasten kesäleirillä tai tehdä jotain muuta yleishyödyllistä. Vaikka kuinka paljon toinen toistaan parempia (lue hyödyllisempiä) vaihtoehtoja. Siltä tuntui.
Lomat loppuu, ajatukseni siirtyivät työelämään.
Toimin esimiestehtävässä. Kun mietin, mitä moni kollegani tekee päätyön lisäksi, muistin, että monella on useiden eri yhdistysten tms. hallituksissa luottamustehtäviä. Tai sitten he toimivat muuten aktiivisesti yhteiskunnan näkyvillä paikoilla.
Itse taas olen pitäytynyt yleensä vain yhdessä yhdistyksessä.
No, jos ei touhuissani ole mitään muuta järkeä, niin ainakin se, että ne ovat olleet lähes poikkeuksetta omia tiedostettujani valintojani.
Miltä tuntuu ajatus toimia ja touhuta asioita, joita ei ole valinnut? Mitä jos on vain ajautunut tekemään jotakin?
Kai sekin on omanlaisensa valinta ja päätös.
Mutta asian tekee huomattavan siedettävämmäksi, jos tietoisesti päättää, mitä päättää.
Silloin ei tunnu siltä, että on oman elämänsä sivustakatsoja. Ajan valuessa hukkaan.
Aika on aika jännä asia. Sitä on saman verran jokaisella joka ikisenä päivänä.
Me tosin koemme ajan kulumisen eri tavalla. Lapsuudessa aika saattoi kulua liian hitaasti, varttuneella iällä se ei tunnu riittävän mihinkään.
Lähes kaikkea voi ostaa rahalla, ja rahaa voi ansaita monella tapaa, mutta aikaa ei voi lisätä sekunninkaan vertaa.
Sitä ei voi edes säästää. Sen voi vain käyttää. Sitä ei voi jättää käyttämättä, sillä se kuluu silloinkin.
Mitä tähän sitten sanoisimme? Aika kannattaa käyttää viisaasti.
Ensi askel on tehdä tietoinen päätös eli valinta siitä, miten annetun aikansa käyttää.
Saatat ehkä ajatella, että aina ei voi päättää mitä ajallaan tekee. Niin, onhan se niinkin. Haluaisit tehdä jotain, mutta sitten tulee yllättäviä esteitä.
On asioita, joiden edessä ihminen on voimaton. Ehkä eräs suurimpia esteitä on yllättävä vakava sairastuminen, joka pysäyttää lähes kaiken.
Silloinkin ihminen voi päättää mitä tekee. Tosin vaihtoehtoja voi olla vain rajallisesti. Joskus vain yksi.
Jälleen: voi valita ainakin sen, miten suhtautuu ainoaan vaihtoehtoonsa. Tämä on useimmille meille haaste.
Useimmilla työssäkävijöillä alkaa lomat olla tältä kesältä pidetty. Töihin paluu on toisille helpotus. Toiset taas tekisivät mieluummin sitä, mitä tekivät lomalla.
Toivotan kaikille viisaita päätöksiä ajankäyttöön. Kotiin, töihin, reissuille.