Tunteita ei saa tukahduttaa. Ne eivät kuitenkaan saa ottaa päätöksentekoa valtaansa; ihminen ei saa ajatella tunteilla. Jos tunteet sokaisevat järjen, johtaa se epärationaaliseen toimintaan, joka ei ole elämisen arvoista.
Hillitse tunteita hyveillä, älä tukahduta niitä
Tunteita ei saa tukahduttaa. Ne eivät kuitenkaan saa ottaa päätöksentekoa valtaansa; ihminen ei saa ajatella tunteilla. Jos tunteet sokaisevat järjen, johtaa se epärationaaliseen toimintaan, joka ei ole elämisen arvoista.
Mutta yhtä epäinhimillistä on, jos järki tai tahto tukahduttavat tunteet. Silloin samaistumme koneisiin. Onnellisuus on ihmisyyden huippu ja sitä tavoitellaan ruumiissa ja sielussa, järjellä, tahdolla ja tunteilla.
Tunteita voi jalostaa. Miten? Hyveillä. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus saavat lähteensä. Hyveet auttavat meitä näkemään, mikä on oikein, tahtomaan sen ja nauttimaan siitä. Hyveet auttavat myös tunteita hallitsemaan ensireaktiotamme.
Meidän päätöksemme ja tottumuksemme muokkaavat meitä. Ne muokkaavat myös tunteitamme ja asenteitamme. Muistutan, mitä olen kirjoittanut aiemmin:
Harjoittelusta tulee tottumus. Tottumuksesta tulee taipumus. Taipumuksesta tulee asenne. Asenteesta tulee elämäntapa.
Elämäntapaamme vaikuttavat ratkaisevalla tavalla tunteemme, se miten reagoimme eri tilanteisiin ja ihmisiin. Tunteitamme jalostavat varsinkin kaksi hyvettä: rohkeus ja itsehillintä.
Rohkeus tarkoittaa suunnan säilyttämistä ja paineensietokykyä. Alexandre Havardin sanoin ”rohkeus on itsensä uhraamista viisaiden ja oikeudenmukaisten päämäärien toteuttamiseksi. Itsensä uhraamisen ja tarkoitusperien arvokkuuden välinen yhteys on ehdottoman tärkeä.”
Itsehillintä puolestaan tarkoittaa ”mielihalujen ja tunteiden asettamista järjen hallintaan ja ohjaukseen sen hetkisen tehtävän toteutukseen”. Se on yhtä kuin sydämen ja mielen herruutta. Se ei tarkoita, että mieli hallitsee sydäntä vaan että molemmat hallitsevat, ja tahtovat, yhdessä.
Tunteiden tukahduttaminen ei siis ole inhimillistä eikä se kanna pidemmän päälle, ei myöskään liike-elämässä. Emme viime kädessä asioi lukujen emmekä prosenttiyksikköjen vaan ihmisten kanssa.
Tehtäväksi jää oppia kuuntelemaan, arvioimaan ja jalostamaan omaa tunne-elämää, jotta se avautuu aitoon todellisuuteen, joka on rakastamisen arvoinen. Tämä en ensimmäinen askel kohti onnellisuutta.