Työyhteisön erinomaisuuden resepti: tuottavuus (efficiency), tehokkuus (efficacy) ja etiikka (ethics). Mutta mikä onkaan tärkeä neljäs 'e'?
Vietin viime vuoden vapun Valenciassa. Olin siellä pitämässä seminaaria johtajuudesta. Sen jälkeen olen ollut Valenciassa kaksi muuta kertaa opettamassa.
Jokainen matka on antoisa kokemus. Valenciaan minut kutsuu sikäläisen yliopiston professori Manuel Guillén. Prof. Guillén on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Ética en las organizaciones: construyendo confianza, joka löytyy valitettavasti pelkästään espanjaksi. Kirjassaan hän puhuu mm. erinomaisuuden kolmesta e:stä.
Kun Manuel Guillén puhuu erinomaisuudesta, hän viittaa lähinnä työyhteisön erinomaisuuteen. Kirjassaan hän mm. pohtii, mitä tarvitaan, jotta työyhteisö olisi erinomainen. Erinomaisuuden kolmella e:llä hän tarkoittaa tuottavuutta (efficiency), tehokkuutta (efficacy), ja etiikkaa (ethics).
Tuottavuuden määrittävät saavutetut tulokset olemassa oleviin resursseihin nähden. Tehokkuus puolestaan vastaa kysymykseen, millaisia tuloksia saadaan asetettujen tavoitteiden nähden.
Tuottavuus ja tehokkuus viittaavat erinomaisuuden tekniseen tekijään. Kolmas ulottuvuus, etiikka, viittaa inhimilliseen tekijään: millaisia tuloksia työyhteisö saa siihen nähden, miten se kohtelee ihmisiä (työntekijöitä, asiakkaita, toimittajia, yms.).
Kaikki kolme e:tä ovat tarpeellisia, mikäli työyhteisö haluaa olla erinomainen. Ei riitä, että yritys A tekee paljon voittoa, jos sen työntekijät kaukoidässä työskentelevät epäinhimillisissä oloissa. Silloin ei voi sanoa, että kyseinen yritys on erinomainen.
Emme voi unohtaa, että työnantaja ottaa noin 30 % työntekijöidensä ajasta. Toisin sanoen työnantaja on vastuussa noin 30 %:sta työntekijöidensä ajasta. Jos työntekijät eivät voi olla onnellisia siinä aikana, he menettävät paljon mahdollisuuksia olla onnellisia ylipäätään.
Toisin sanoen työnantaja on vastuussa noin 30 %:sta työntekijöidensä onnellisuudesta. Siksi etiikka on erinomaisuuden kriteereistä kaikista ratkaisevin: se on kaikista inhimillisin.
Ja loppujen lopuksi ihmisestä on kyse.
Edellinen ajatus johdattaa meidät neljänteen e:hen, jota Manuel Guillen ei mallissaan oikeastaan maininnut. Tässä vaiheessa on tunnustuksen paikka:
En ole teekkari, enkä pidä itseäni ihmisenä, joka antaa liiallisten sääntöjen tai protokollien kahlita itseään. Silti pidän siitä, että asiat täsmäävät. Siksi englanninkielisen sanan ”excellence” neljäs e askarrutti. ’Täytyy löytää se’, sanoin itselleni.
Mainitsin tästä kerran opiskelijoille, jotka osallistuivat liike-elämän etiikan kurssille Aalto-yliopiston avoimessa yliopistossa. Yritimme yhdessä löytää neljännen e:n sen kaiken valossa, mitä kurssilla oli sanottu. Eräs naisopiskelija huusi: enthusiasm! ”Siinä se on”, ajattelin.
Kirjoitus jatkuu