Onko työnteossa sijaa rakkaudelle? Santi Martínez pohtii työn merkityksellisyyttä paluumatkalla Kosovosta Helsinkiin.
Kirjoitan ajatuksiani paraikaa lentokoneessa. Olen jatkolennolla Helsinkiin. Sitä ennen lensin Markku Lepojärven kanssa Kosovon Pristinasta Istanbuliin. Ensimmäisellä lennolla seurasin, kuinka nuorempi henkilö avusti kunnioittavan kohteliaasti vanhempaa pariskuntaa, joka kenties lensi ensimmäistä kertaa elämässään.
Huomasin asian jo portilla Pristinan lentokentällä, myös koneeseen astuessani ja lopuksi sieltä poistuessani. Minusta koko asia oli niin hyvä esimerkki rakkauden ja kunnioituksen osoituksesta, etten malttanut olla kiittämättä ja onnittelematta kyseistä henkilöä. Hän vastasi hymyillen.
Äskeinen tuore tapahtuma toi mieleeni seminaarin, johon osallistuin viime huhtikuussa Harvardin yliopistossa. Seminaarin järjesti Institute of Ethics and Communication in Organizations – IECO. Aiheena oli työn merkityksellisyys. Siellä pidin puheen rakkaudesta ja sen suhteesta työntekoon.
Puheessani lainasin Josemarían Escriván lausetta ”Työ syntyy rakkaudesta; työ on osoitus rakkaudesta; työn päämäärä on rakkaus”. Tämä lause auttoi aikoinaan minua löytämään merkityksellisyyden työnteosta.
Elämme maailmassa, jossa joka hetkessä tapahtuu paljon transaktioita. Työntekoakin voidaan pitää pelkkänä transaktiona: työntekijä tekee työtä, josta työnantaja maksaa sovitun palkan. Molempien osapuolten hyöty ja intressi toimivat transaktion perustana ja keskinäisen luottamuksen kivijalkana.
Luottamuksen perustamiselle on muitakin lähestymistapoja. Luottamus voi syntyä myös, kun osapuolet tietävät, että he haluavat toisilleen hyvää. Silloin luottamus ei perustu hyötyyn vaan – mielestäni – rakkauteen, ystävyyden rakkauteen.
Työ siis syntyy rakkaudesta.
Aristoteles kirjoitti, että aito rakastava teko on erinomainen teko, se on hyveellinen teko, johon yhdistyvät erinomainen harkinta, erinomainen taito ja erinomainen tavoite. Hyveethän ovat pysyviä järjen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, jotka auttavat meitä toimimaan hyvin. Kun toimimme hyveellisesti, toimimme järkevällä tavalla, mahdollisimman taitavasti ja hyvällä tarkoituksella. Näin osoitamme rakastavamme itseämme ja lähimmäistämme. Kun haluamme työskennellä erinomaisesti ja tuomme hyveet työn tekoon, viemme rakkauden työpaikalle.
Työ siis on osoitus rakkaudesta.
Kun harjoitamme hyveitä työskennellessämme, harjoitamme mm. nöyryyttä ja suurisieluisuutta. Suurisieluisuus saa minut tunnistamaan ja tunnustamaan omat taitoni, jotka haluan jalostaa muiden hyveiden avulla. Samaan aikaan nöyryys saa meidät tunnistamaan ja tunnustamaan muiden hyvyyden ja haluamaan heille hyvää. Se saa meidät käyttämään omaa hyvyyttämme muiden palvelemiseksi harjoittamalla muitakin hyveitä ja taitoja.
Työn päämäärä siis on rakkaus.
Työskennellessämme hyveet auttavat meitä suuntamaan tasapainoisesti järkeämme, tahtoamme ja sydäntämme omaksi kehittymiseksemme sekä muiden palvelemiseksi. Näin me rakastamme itseämme ja lähimmäistämme, sillä työ syntyy rakkaudesta, työ on osoitus rakkaudesta ja työn päämäärä on rakkaus.
Yllätyksekseni huomaan, että kirjoitukseni alussa mainitsemani vanha pariskunta istuu tässäkin koneessa. Kuten minulla heillä on jatkolento Helsinkiin. Odotan innolla saavani mahdollisuuden osoittaa heille kunnioitusta ja rakkautta, kun kone laskeutuu.