Mistä lähtee se voima, joka auttaa meitä ylläpitämään tämän hierarkian? Se lähtee hyveistä. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus saavat voimansa...
(tämä kirjoitus jatkuu edellisestä)
Mistä lähtee se voima, joka auttaa meitä ylläpitämään tämän hierarkian? Se lähtee hyveistä. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus saavat voimansa.
Hyveet auttavat meitä näkemään, mitä aidosti hyvää on eri asioissa tai tilanteissa, ja saavat meidät toimimaan sen hyvän saavuttamiseksi. Hyveet takovat synnynnäisen temperamenttimme luonteeksi, joka on tasapainoinen persoonallisuus.
Esimerkki:
Joku voi olla temperamentiltaan ujo ja osallistuessaan koulutustilaisuuteen hän ei kysy mitään, vaikka mieli tekisi. Kylmä hiki ja punastuminen painavat vakaalaudassa sen verran, että hän jättää kysymyksen kysymättä. Ruumiillinen nautinto (tässä tapauksessa ruumiillisen tuskan välttäminen) on tärkeämpää kuin tiedonjano.
Myös pelko siitä, että muut ajattelevat kysymyksen typeryyttä, saa hänet pysymään hiljaa. Henkispsykologinen hyvä painaa siis sen verran, ettei hän uskalla kysyä. Pelko valloittaa hänet niin, ettei hän pysty toteuttamaan sitä, mikä on hänelle parasta.
"Kun ihminen päättää harjoittaa hyveitä, paras lähtökohta on hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja tarpeensa tulla onnelliseksi. Hyveitä ei harjoitella siis tullakseen superihmiseksi."
Miten tilanne voidaan korjata? Rohkeuden ja viisauden hyveillä.
Viisaus saa hänet ymmärtämään, että tiedonsaanti on hien ja punastumisen arvoista. Samalla hän tajuaa, että tilaisuudessa saattaa olla muitakin ihmisiä, jotka olisivat hänen kysymyksestään todella kiitollisia, koska he ovat samassa tilanteessa. Ja jos niitä hengenheimolaisia ei oikein löydy, niin viis siitä – kannattaa kysyä kuitenkin.
Tiedostaminen ja halu eivät välttämättä kuitenkaan pane tahtoa liikkeelle. Hän tarvitsee rohkeutta nostaakseen käden ja avaamaan suunsa. Viisauden ja rohkeuden hyveet auttavat häntä saamaan sen, mikä on hänelle parasta.
Selvä on, että yksi irrallinen hyveellinen teko ei tee meistä hyveellisiä. Mutta jos edellisen tapaiset tilanteet toistuvat, voimme harjoitella viisauden, rohkeuden ja muitakin hyveitä. Näin hyveet tulevat osaksi meitä ja jalostavat temperamenttiamme niin, että se saa luonteenomaista tasapainoa.
Hyveet omaksutaan harjoittelulla, josta tulee tottumus, tottumuksesta taas taipumus, taipumuksesta asenne, ja asenteesta elämäntapa. Hyveistä tulee toinen luonteemme.
Kun ihminen päättää harjoittaa hyveitä, paras lähtökohta on hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja tarpeensa tulla onnelliseksi. Hyveitä ei harjoitella siis tullakseen superihmiseksi. Hyveet eivät tee ihmisestä itseriittoista, eivätkä hyveet ole pelkästään näyteikkunaa varten. Päinvastoin, hyve-etiikan kauneus ja vetovoima piilevät siinä, etteivät ne ole ainoastaan tekemisen etiikkaa, vaan ennen kaikkea olemisen etiikkaa.
Hyve-etiikkaa pohjautuu selkeään ihmiskäsitykseen ja kuvaan ihmisen pyrkimyksistä, joissa hyveillä on olennainen tehtävä; ne takaavat meille ihmisarvoisen elämän ja näyttävät tien onnellisuuteen. Näitä meistä jokainen haluaa.
Hyveet ovat tavisten asialla.