Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?
Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.
"Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta eri nimellä?" ystäväni kysyi.
Vastaus kysymykseen ei ole helppo.
Asiantuntija tuli avuksi: "Arvo on alku, hyve on loppu", hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan.
Vastaus jäi askarruttamaan, koska sen arvioimiseksi pitää ensin ymmärtää, mitä sanat 'arvo' ja 'hyve' tarkoittavat. Jo pelkkä arvon ja hyveen pohdinta antaisi eväät kokonaiselle blogille. Minun täytyy siis yksikertaistaa asiat. Ja teen sen kysymällä jotakin vielä perusteellisempaa: Mitä varten etiikka ylipäätään on olemassa? Mihin sitä "käytetään"?
Nämä kysymykset ovat tekemisessä ihmisen päämäärän kanssa. Ne liittyvät elämän tarkoitukseen.
Etiikka, arvot ja hyveet
Etiikka auttaa meitä pyrkimään kohti "hyvää", tavoittelemaan "hyvää elämää". Ja hyvään elämään liittyvät tiiviisti arvot ja hyveet. Voidaan sanoa, että arvot ovat hyvän elämän ilmenemismuodot. Arvojen kautta käsityksemme hyvästä tulee kouriintuntuvammaksi. Hyveet taas ovat ne keinot, joilla voimme toteuttaa nuo hyvän ilmenemismuodot ja siksi elää hyvää elämää. Mutta hyvä elämä on viime kädessä etiikan objekti, sen lähtökohta ja päämäärä. "Eettinen elämä" on siis sama kuin "hyvä elämä".
Mutta miten arvot ja hyveet konkreettisesti eroavat toisistaan? Muutama esimerkki saattaa auttaa vastaamaan kysymykseen.
Arvoja joista nykyaikana usein puhutaan ovat esimerkiksi
– Ympäristön kunnioittaminen
– Uskonnon vapaus
– Muiden kunnioittaminen
– Tasa-arvo
– Riippumattomuus
– yms.
Kun taas puhuessamme hyveistä tarkoitamme esimerkiksi
– Rohkeus
– Anteliaisuus
– Vilpittömyys
– Nöyryys
– Ilo
– yms.
Kun lukee edellä olevat käsitteet, vahvistuu aiempi käsitys siitä, että arvo on "jotakin" jonka mukaan eletään. Arvo on periaate, joka antaa ohjeita käyttäytymisellemme. Hyve taas on astetta käytännöllisempi käsite: hyveet auttavat elämään tiettyjen arvojen mukaisesti. Joskus samalla sanalla voidaan tarkoittaa sekä hyvettä että arvoa (esim. oikeudenmukaisuus), mutta konteksti auttaa ymmärtämään, milloin tarkoitamme arvoa ja milloin hyvettä.