Miksi tavoitella erinomaisuutta? Erinomaisuuden tavoittelu kuulostaa monien korvissa itsekeskeiseltä, myös silloin kun sitä tavoitellaan hyveiden kautta. Tämä kirjoitus pyrkii tarjoamaan uuden näkökulman vanhaan kysymykseen.
Olen johtajuusalan kouluttaja. Koulutustilaisuuksissa toistan usein sitä, että johtajuus on yhtä kuin erinomaisuus.
Ajatusta pidetään yleensä kiehtovana. Mutta silloin tällöin joku kysyy yksinkertaisen ja pahan kysymyksen: Miksi pitäisi olla erinomainen? Aina olen selvinnyt kysymyksestä. Mutta vasta hiljattain löysin vastauksen, joka tyydyttää minua täysin.
Niin, miksi pitää olla erinomainen? Helppo vastaus on, että nyky-yhteiskunta vaatii sitä. Työmarkkinat ja niihin liittyvä kilpailu vaativat sitä. Tämä ei kuitenkaan vakuuta. Sanoa, että olosuhteet pakottavat, ei ole luodinkestävä selitys. Itse en halua perustaa elämäntapaani periaatteeseen, joka on paikka- tai aikariippuvainen. Lisäksi pelkkä ajatus siitä, että täytyy pyrkiä erinomaisuuteen koska muutkin pyrkivät siihen, aiheuttaa stressiä. Siksikään se ei voi olla oikea vastaus. Minun on vaikea hyväksyä ratkaisuksi ongelmaan vastausta, joka synnyttää rauhattomuutta.
Monissa ihmisissä sana erinomaisuus herättää jopa vastenmielisyyttä. Kielteinen suhtautuminen erinomaisuuteen johtunee siitä, että monille erinomaisuus on yhtä kuin täydellisyys. Pysyvän täydellisyyden jatkuva tavoittelu tuntuu niin rasittavalta, että tavallinen veronmaksaja torjuu ajatuksen. Se ei ole jokamiehen juttu.
Minulle erinomaisuus merkitsee hyveiden harjoittelua. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus saavat lähteensä. Hyveet ovat hyviä, erinomaisia tapoja. Niitä voi harjoitella. Pikkuhiljaa toistamisen avulla niistä tulee taipumus, tottumus ja lopulta: asenne. Erinomainen asenne, erinomainen elämäntapa. Silloin on hyvä olla.
Kuulosta hyvältä. Mutta kysyn vielä: Miksi pitää olla erinomainen juuri hyveiden kautta? Siksikö, että silloin on hyvä olla?
Monesti olen vastannut kysymykseen niin, että erinomaisuus hyveiden kautta auttaa meitä palvelemaan muita ihmisiä. Jos harjoitamme esimerkiksi oikeudenmukaisuutta erinomaisella tavalla, voimme palvella paremmin työyhteisöämme tai perhettämme. Kun taas harjoitamme itsehillintää, meidän on helpompi keskittyä olennaiseen ja olla tehokkaampia tekemisissämme. Tämäkin auttaa palvelemaan paremmin.
Tämä ajatus on yleensä uponnut ihmisiin. He vakuuttuvat. Niin minäkin. Erinomaisuuden tavoittelu ei ole pelkkää itsekeskeisyyttä, vaan se voidaan valjastaa muiden palvelemiseksi. Kuulostaa hyvältä. On kuitenkin tunnustettava, etten ole ollut täysin tyytyväinen tähän sinänsä vakuuttavaan ajatusketjuun.
Täysin tyydyttävän määritelmän löysin vasta vähän aikaa sitten. Keskustellessani aiheesta ystäväni kanssa sain innostavan oivalluksen. Ja korostan sanaa sain, koska se ei ollut oma oivallukseni vaan ystäväni. Minä kuulin sen. Hän sanoi, että jatkossa kannattaisi puhua erinomaisuudesta palveluna (excellence as service) pikemmin kuin erinomaisuudesta palvelemisessa (excellence in service).
Erinomaisuus on palvelemista. Yksinkertainen ajatus, lyhyt määritelmä, joka mielestäni valaisee erinomaisuuden tavoittelua koskevaa kysymystä niin, ettei siihen jää enää itsekeskeisyyden varjoa.
Miksi ajatus on niin mullistava? Koska siihen sisältyy aikamoinen elämänohjelma: elämä on palvelua. Jos haluan elää parempaa elämää, minun on elettävä enemmän muita varten. Tässä auttavat hyveet, jotka tekevät elämästäni erinomaisen ”palvelupaketin” muiden hyväksi.
Onpas tuo elämisen arvoinen ohjelma.
Ja ajattelemisen…