Sujuuko enää aito rakastaminen kaikilta? Joskus tuntuu siltä, että sitä täytyy treenata. Mutta… mitä rakastaminen oikeastaan tarkoittaa?
Minulla on tapana osallistua keskiviikkoiltaisin kahvipöytäkeskusteluun muutamien ystävien kanssa. Kutsumme näitä tapaamisia ”Discussion Coffeeksi.” Nimessä on vähän ironiaa, sillä kaikki juomme teetä. Mutta nimellä on oma historia, josta en lähde nyt kertomaan.
Muutama viikko sitten puhuimme Discussion Coffeessa ihmisen kyvystä rakastaa. Joku meistä sanoi, että nykyään eletään rakastamisen kriisiä.
Äskeinen väite saattaa ensiajatuksella yllättää, mutta kun vähän pysähtyy miettimään, huomaa, että siinä voi olla jopa asiaa. Uskon, että ajatus on blogiartikkelin arvoinen.
Paradoksi: Rakastaminen ei ole samaa kuin rakastuminen, mutta rakastaminen vaatii halua rakastua yhä uudelleen ja uudelleen.
Rakastaminen ei ole samaa kuin rakastuminen. Rakastuminen on tunteen asia (josta tosiaan rakastaminen voi alkaa). Rakastaminen taas on tunteen ja tahdon asia. Lisäisin, että siihen tarvitaan myös melkoinen annos järkeä.
Ja kun kerran pelissä on mukana järki ja tahto, voi päätellä, että rakastaminen liittyy siis vahvasti vapauteen. Rakastuminen – tai ehkä paremmin: kiintyminen – voi puolestaan tulla vastaan kutsumatta. Se voi jopa tapahtua vastoin tahtoamme. Sitä vastaan täytyy joskus jopa taistella.
Aito rakastaminen vaatii antautumista, luopumista. Se vaatii luopumista omasta itsestään rakastetun ihmisen hyväksi. Se vaatii myös luopumista monista asioista, hyvistä ja huonoista asioista. Ja täydellinen rakastaminen vaatii ehdottoman ja lopullisen antautumisen.
Mies, joka rakastaa vaimoaan, luopuu muista naisista. Hän välttää turhaa kiintymistä heihin. Ja jos sellaista tulee, hän käyttää keinoja sen lopettamiseksi. Jos huomaa, että kassaneiti on erikoisen kaunis ja hän on alkanut ajatella häntä, mies saattaa valita jatkossa toisen kaupan. Tämä on vaimonsa rakastamista, vapaata rakastamista.
Vaimo, joka rakastaa miestään, saattaa luopua väliaikaisesti golfista, kun huomaa, että hän oli kiintynyt liikaa siihen harrastukseen, joka välillä sai hänet asettamaan miehensä toiselle sijalle arvovalinnoissa.
Vanhemmat, jotka rakastavat lapsiaan, helposti luopuvat harrastuksistaan lastensa hyväksi. Jääkiekon pelaaminen tai vastaava saattaa jäädä vähiin, sillä halutaan olla lasten kanssa.
Rakastamista voi oppia ja siihen auttaa jatkuva rakastuminen henkilöön, jota haluamme ”rakastaa paremmin”.
Kaksi henkilöä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat tuntea toisensa paremmin. Sitä he tekevät, kun oppivat toisistaan ja toisiltaan, kun ovat yhdessä, kun palvelevat toisiaan, kun luopuvat itsestään toisen hyväksi, kun ajattelevat toisiaan. He haluavat rakastua yhä enemmän.
Paradoksi: sitoutuminen (eli omasta riippumattomuudesta luopuminen) on vapauden käyttöä parhaimmillaan.
Jatkuva sitoutuminen vaatii toistuvia valintoja sen hyvän eteen, jota on aikaisemmin valittu. Se vaatii toistuvia valintoja sen hyvän puolesta, johon on aikaisemmin sitouduttu. Se on siis jatkuvaa vapauden uusimista, jatkuvaa vapauden päivittämistä.
Mutta nykyään vapaudella ei ymmärretä ”kykyä valita oikein” vaan yksinkertaisesti ”kyky valita, mitä haluaa”. Vapaus on siis yksilökeskeinen asia, jolla ei ole ulkoista mittapuuta. Vapaudessa siis ei ole sijaa sitoutumiselle.
Ja kun rakastaminen ja sitoutuminen kulkevat käsi kädessä, eikä väärästä vapauden käsitteestä haluta luopua, voi ymmärtää, missä mainitsemani ”rakastamisen kriisi” piilee.
Esimerkiksi nykynuoria koulutetaan itseriittoisuuteen ja riippumattomuuteen. Heitä ei yleensä valmenneta sitoutumiseen. Kaikkea on hyvä tehdä niin kauan, kun tuntuu hyvältä. Suhde toiseen henkilöön jatkuu niin kauan, kuin rakastuminen kestää. Rakkaus on silloin rakastumista muttei aina välttämättä rakastamista, sillä aito rakastaminen vaatii jatkuvaa sitoutumista.
Hyveet opettavat ”näkemään” selvästi, pitämään hyvää hyvänä ja pahaa pahana. Tämä auttaa valitsemaan oikein ja käyttämään vapautta hyvin. Silloin sitoutuminen on helpompaa ja aito rakastaminen tulee helpommin mahdolliseksi esimerkiksi siksi, koska silloin ihminen aidosti tahtoo rakastaa ja toimia sen mukaisesti.
Miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin” voi olla vaikka seuraava aihe. Toivottavasti ennen seuraavaa omaa kirjoitusvuoroa aiheesta ehditään keskustella Discussion Coffeessa.