Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, sanotaan. Olettaminen puolestaan ei ole vaikeaa, vaan liiankin helppoa
Saamme lähes päivittäin lukea sanomalehdistä siitä miten johtavat poliitikot ja tutkijat kertovat mikä on meille parasta. Näyttää siltä, että kaikki ajattelevat meidän etuamme ja parastamme. Jokaisen tavoitteena näyttää olevan suomalaisten hyvinvoinnin ylläpitäminen.
Päivästä päivään julkisuudessa käytävät keskustelut, tutkijoiden artikkelit ja poliitikkojen näkemykset pyörivät lähes poikkeuksetta talouden piirissä. Hyvinvointi näyttää olevan taloudesta kiinni, ja sen parantamiseksi eri tahot sitten tarjoavat erilaisia keinoja.
Keinoja perustellaan erilaisilla tekijöillä. Ihminen on yksi näistä tekijöistä, jonka oletetaan toimivan tietyn kaavan mukaan. Oletetaan myös, että ihmiset toimivat juuri niin kuin itse toivotaan heidän toimivan.
Asioita siis yksinkertaistetaan ja pidetään itsestäänselvyyksinä.
Viimeisenä esimerkkinä tästä olettamisten joukosta on ollut Portugalin tukipaketin ympärillä käyty keskustelu.
Ihmisiä pelotellaan erilaisilla uhkakuvilla ja seuraamuksilla, jos kansanedustajat eivät asetu tukipaketin taakse. Pelottelut, jotka on puettu asiallisilta kuulostaviksi artikkeleiksi, olettavat muiden Euroopan Unionin valtioiden käyttäytyvän tietyllä tavalla Suomea kohtaan, ellei Suomi tue tukipakettia. Kuulemma Suomen olisi jatkossa entistä vaikeampi toimia Euroopan Unionissa ja joutuisi enemmän tai vähemmän syrjittyyn asemaan.
Toiset eivät tätä pelkoa jaa, vaan yrittävät todistaa, että samansuuntaisia keskusteluja ja väittelyjä käydään myös muissa Euroopan maissa, joissa myös tukipaketin läpimenoa sen nykyisessä muodossa pidetään epävarmana.
Ei tarvitse olla kovin fiksu ymmärtääkseen, että johto ajaa asioita eteenpäin käyttäen apunaan pelottelua, uhkailua ja kiristystä.
Olettamus 1. Ihminen toimii toivotulla tavalla pelottelemalla.
Olettamus 1:n ongelma. Osa ihmisistä toimii pelottelulla juuri päinvastoin kuin toivotaan.
Kun puhutaan Hyvinvointi-Suomen ylläpitämisestä, sorrutaan myös olettamuksiin ja toiveajatteluun, jotka eivät aina perustu totuuteen ihmisestä.
Johtavat poliitikot käyttävät hyvin paljon aikaa ja energiaa siihen, kuinka verotuksessa tehtävillä muutoksilla saataisiin hyvinvointia ylläpidettyä. Väitteidensä tueksi he yrittävät haalia juuri niitä tutkimuksia, jotka tukevat heidän käsityksiään.
Perusolettamuksena pidetään ikään kuin automaation tavoin sitä, että kun työssäkäyvän kansalaisen verotusta kevennetään, niin hän haluaa tehdä enemmän työtä ja ansaita enemmän rahaa ja sitä myötä myös kuluttaa sitä enemmän.
Olettamus 2. Ahkerat ihmiset luonnollisesti toimisivat näin.
Olettamus 2:n ongelma. Mutta sen minkä toiset kokevat ahkeruutena, tuntuu toisista lähinnä ahneudelta.
Kaikki eivät suinkaan tavoittele lisää rahaa, vaan pikemmin enemmän aikaa, jonka haluavat jakaa läheistensä kanssa.
Vastaavasti niiden kohdalla, jotka eivät ole työssä, tarjotaan muita keinoja. Kaikkia työttömyyden syitä ei riittävästi selvietä, vaan oletetaan, että tietyillä teknisillä toimilla asiat kyllä ratkeavat.
Niinpä työttömille sitten tarjotaankin samaan aikaan keppiä ja porkkanaa, ja usein juuri tässä järjestyksessä. Lasketaan toimeentulotukia, työttömyyskorvauksia ja muita tukia niin alas, että kannattaa mennä töihin paremman jokapäiväisen toimeentulon vuoksi. Porkkanana pidetään automaattisesti sitä, että työ tuo tullessaan hyvinvointia.
Olettamus 3. Kepillä ja porkkanalla asiat korjaantuvat aina.
Olettamus 3:n ongelma. Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia. Yhteiskunnassa on suuri joukko ihmisiä, joiden toimintaan ei voida enää vaikuttaa sen kummemmin kepillä kuin porkkanallakaan.
Samoin nyt kun Suomeen ollaan muodostamassa uutta hallitusta, monet johtavat poliitikot ja politiikan tutkijat olettavat, että vastavalitut kansanedustajat toimivat tietyllä tavalla. Oletetaan nimittäin, että hallitusneuvotteluissa voidaan kaikesta keskustella ja sopia.
Olettamus 4. Ikään kuin kaikki olisivat valmiita tekemään kaikesta kompromisseja. Hallitusvalta on niin tärkeä asia, että sen eteen pitäisi olla valmis melkein mihin tahansa.
Ajatellaan, että se mitä ennen vaaleja on sanottu, ei nyt ihan niin paljon merkitsisikään. Yleisesti oletetaan ja jopa hyväksytään, että ministerin paikan saamisen eteen voisi joustaa aikaisemmista puheista ja lupauksista.
Sitten kun jotkut edustajat ja puolueet eivät näin toimikaan, pidetään heitä kokemattomina ja ammattitaidottomina politiikkaan.
Olettamus 4:n ongelma. Kaikki eivät kuitenkaan todellisuudessa ole yhtä vallanhaluisia ja halukkaita tekemään kompromisseja valtaa saavuttaakseen.
Kyse ei ole välttämättä ammattitaidottomuudesta, vaan halusta pitää periaatteista kiinni kaikissa tilanteissa.
Miltä kaikki tämä kuulostaa?
Onko johtajien ihmistuntemus hukassa tai ainakin hakusessa?
Mitä ihmisestä voidaan tietää?
Mitä ihmisestä voidaan olettaa?
Mitä ihmiseltä voidaan toivoa?